Erämaan Viimeinen Paroles

Nukkuu korpi, ja nyt, aatoksissain minä matkaa teen
Yli metsien, uinuvan veen
Kuutar taivaan yön valaisee
Maalaa maiseman, pohjoisen siimeksen

Unta onko tää,
Vai kuolema jossa palata sinne saan missä
hiillos jo luovuttaa lumen alla
Kun astun maailmaan, erämaan aikaan

Ensilumi satoi kahdesti
Maalasi sieluni taulun

Tää jylhä kauneus ja ääretön yksinäisyys
Lapsuuteni metsän, taivaan
Kaikuu se haikeus halki tän matkan
Aamun tullen yö tarinansa kertoo
Jylhä on kauneus ja ääretön yksinäisyyteni
Sitä henkeensä halajaa
Kehtoni hauta, hautani paikka
Erämaan viimeinen on

Minne katosivat muut
Suon noidat, neidontornit
Ja varjoissa havisevat puut
Kielon istutin ikihankeen
Ja hiljaisuuden tultua luotin tulevaan

Ensilumi satoi kahdesti
Maalasi sieluni taulun

Tää jylhä kauneus ja ääretön yksinäisyys
Lapsuuteni metsän, taivaan
Kaikuu se haikeus halki tän matkan
Aamun tullen yö tarinansa kertoo
Jylhä on kauneus ja ääretön yksinäisyyteni
Sitä henkeensä halajaa
Kehtoni hauta, hautani paikka
Erämaan viimeinen on

[English translation:]

The Last One In The Wilderness

Wilderness sleeps and I travel in my thoughs
over the woods and sleeping water
Lady Moon lights the sky
Paints the world in shade of north

Is this dream?
Or death where I want to return to place
where embers are giving up hope under the snow
As I step into the world, the time of wilderness

First snow fell twice
Painted the painting of my soul

This bold beauty and infinite loneliness
Of my childhood forest and sky
That beauty echoes through this journey
As the morning dawns, night tells it's story
Bold is beauty and my infinite loneliness
That's what man longs for his soul
The grave of my cradle, the place of my grave
is the last one in the wilderness

Where did the others go?
Swampwitches and towers of the maiden
and the coniferous trees in the shadows
I planted a lily of the valley into eversnow
And as the silence came, I relied on the future

First snow fell twice
Painted the painting of my soul

This bold beauty and infinite loneliness
Of my childhood forest and sky
That beauty echoes through this journey
As the morning dawns, night tells it's story
Bold is beauty and my infinite loneliness
That's what man longs for his soul
The grave of my cradle, the place of my grave
is the last one in the wilderness